29.12.2013

Tipeti tapeti

Meillä oli kuin olikin jouluna ruokailuhuone. Mä olen hihkunut siitä sisäisesti, ja ulkoisesti, siitä asti kun pöytä kannettiin sisään. Tarkemmin sanottuna ensimmäisenä sisään kannettiin kyllä joulukuusi. Erittäin hyvä vaihtoehto sekin.



Joulukuusi nököttää huoneen perällä. Oman pihan puu vielä. Säästettiin sitä jouluun, kun oli juuri sopivan kokoinen ja mallinen. Pois se olisi nyppäisty joka tapauksessa. Kuusi saa nyt arvoisensa lopun.



Eilen aloitettiin viimeisen (kuulitteko viimeisen) huoneen purkaminen. Olkkarin jälkeen on jäljellä portaikko, ylätasanne, ja eteisen lattia. Ehkä pikkueteisellekin pitäisi tehdä jotain. Mutta noin symbolisesti ainakin on kyse viimeisestä huoneesta. Hyvänen aika ja hitsinpimpulat! Miten aika on mennyt näin nopeasti? Mieletöntä kyllä. Saatan hymyillä hieman silloinkin kun kellahdan ensimmäistä kertaa sohvalle töiden jälkeen. Hei hei hiirenkakka (ainakin toistaiseksi) ja tervetuloa löllöttelypaikka. Sohva vaan pitäisi vielä jostain löytää, mutta se on sivuseikka. Kaikki aikanaan!


Pinkopahvit on aikalailla viskattu mäkeen eilisen illan aikana, ja hyvä niin. Alkuperäinen rakenne (20-luvulla tehty) on ollut kiven päälle liisteröity sanomalehti ja siihen päälle tapetti. Jossain vaiheessa ala-, niin kuin yläketaankin on lisätty pinkopahvit. Ruokailuhuoneessa, niin kuin nyt olkkarissakin, oli laajahkoja alueita homeitiöitä pahvien alla. Onneksi seinät on kiveä niin vahinkoa ei varsinaisesti ole tapahtunut. Smyygien päällä olleiden (oli muuten tiukassa) pahvien alla seinä oli pahimman näköinen. Pinkopahvitus on perinteikäs rakennustapa, mutta ei selvästikään sovi niin hyvin kivitalon pintaan, kuin puutalon. Voin olla väärässä, mutta siltä vähän näyttäisi ainakin meidän talossa. Kun ikkunoista vetää ja alapohjasta nousee kosteutta, se näyttäisi tiivistyvän pahvin alle ja aloittavan siellä epämieluisat bileet. Sama toistui päällepahvitetun tuuletusaukon kohdalla. Mutta nyt on pahvit pois.

 

Muutama naula pinkopahvissa. Ei pelkoa, että irtoaisi itsekseen.

Alkuperäinen pinkopahvien alta löytynyt tapetti oli taas mykistävän hieno. Hapertunut ikävä kyllä, mutta ihan mielettömän hieno. Me otetaan sitäkin pala talteen, ja tehdään taulu. Ehkä laitetaan alkuperäiset piirustukset samoihin kehyksiin!


Eka pala pahvia irti ja leuka lattiaan.

Kivi, sanomalehti, tapetti.
Huomenna jatkuu purkaminen. Ensin pitää siirrellä kipsilevyjä tieltä toiselle seinälle, kun niille ei toistaiseksi ole mitään muutakaan paikkaa. Kattokin pitäisi hioa. Keskitymme vielä kuitenkin hetken johonkin muuhun.

Annika

28.12.2013

Himahengailua

Joulu tuli ja meni. Ensi vuonna ehkä on aikaa panostaa keinumäen jouluun vähän enemmän. Tänä vuonna oli vähän muita kiireitä. Mutta saatiin kuin saatiinkin ruokailuhuone jouluksi valmiiksi! Tai puolivalmiiksi... Sähköt ja listat vielä uupuu. Annika myös kaatoi ja kantoi kuusen sisälle ja yhdessä sitten koristeltiin itsetehdyillä origamikoristeilla! 




Joulupäivinä saatiin vieraita ja päästiin kunnolla fiilistelemään ruokailuhuonetta, josta tuli kyllä aika mukava paikka syödä, pelailla ja hengailla ystävien kanssa. Annikan veljeltä saimme hienon vanhan vihreän puusohvan ja minun siskoltani 50-luvun puisen pöydän. Jotka ainakin toistaiseksi majoittuvat ruokailuhuoneessa. 









Toisena joulupäivänä lämmitettiin leivinuuni ja tehtiin ihan parasta pizzaa! Niin hyvää, ettei sitä voi mitenkään enää tehdä tavallisessa uunissa. Kaikki leivinuunin lämmittämiseen ja putsaukseen kulutettu aika oli vaivan arvoista! (Paitsi että Annika teki tämän...) 







Samaan aikaan päädyttiin raaputtamaan keittiön vanhan kaapin valkoista maalipintaa, kun se näytti niin kiinnostavalta. No sieltä paljastui mahtavan vihreän/sinisen/harmaa maitomaalipinta! Kaapista kuoriutuu ihan toisenlainen. Vaikka hienoltahan se näytti valkoisenakin, mutta nyt se on Upea!!! 




Aloitettiin tänään olohuoneen purku, mutta palataan siihen sitten seuraavassa postauksessa! 
Vuosi 2013 on ollut melkoinen! 
Onnea ja menestystä kaikille seuraavaan vuoteen! 

-Heli

19.12.2013

Uudenkarheat tasot

Olisi pitänyt kyllä itse tajuta että karheat puutasot imee itseensä kaiken! Tai siis ei vaan luottaa siihen että on öljytty, vaan aina kerran vielä tehdä se itse. No nyt on kuitenkin uudet 5 kertaan öljytyt tasot paikallaan (aion tälläkertaa ne vielä itse öljytä) ja juuri äsken symppis putkari kävi vielä asentamassa pesukoneen ja hanat kiinni jotta saadaan puhtaita vaatteita ja astioita... Mukavaa. 



Ruokailuhuone on nyt tapetoitu ja ensimmäiseen kertaan lattia maalattu. Tänään varmaan illemmalla Annika saa kyykkiä maalaamassa toista kierrosta, ja minä kaatelen maalia lattialle suoraan purkista. Helppoa. 



Toivottavasti lattia kuivuu pian, että saadaan meidän kuusi kannettua sisälle! Tänään ajattelin aikanikuluksi taitella meille siihen origamikoristeita! 
Pakko laittaa vielä fiilistely kuva makuuhuoneen väriloistosta, kun se on minusta NIIN ihana! Ei ihme että sänky vetää puoleensa näin talvisin! 


Heli 


16.12.2013

Herra ja Rouva Hiiri

Meidän olohuoneessa asuu hiiri. Suklaanruskea nappisilmäinen hiiri. Hän asuu siellä vasten tahtoaan, koska hän varmasti poistuisi jos laskettaisiin.


Mä olen virittänyt kaikenmaailman tee se itse- ansoja, mutta murtautumisprosentti on ollut tähän mennessä aina 100. Ponteva hiiri! Myönnyin siis, ja tilasin "oikeita" elävänä pyydystäviä loukkuja. Tämä suklaasilmä ei meinaan ole varmasti ainoa hiiriasukki meidän talossa. Jos luonto antaisi periksi, niin voisin ottaa meidän olohuonehiiren häkkiin lemmikiksi, kun hän on niin kaunis. Herra Hiiri ei siitä varmaankaan ilahtuisi. Näin ollen, kun saadaan vekotin mistä pieni hiiri ei pääse murtautumaan ulos, muuttaa hiirulainen Lohjansaareen asumaan. 10 km toivottavasti riittää ettei sama hiiri löydä meille takaisin. Sen lisäksi miinoitan kellarin loukuilla, että saadaan loputkin kaverit pois kiipeilemästä välipohjan kautta meidän keittiöön. Voi tietty olla, että puruissa muhii jo uusi sukupolvi... No, eipä tule tylsää, kun pääsee "vapauttamaan" hiiriperheen jäseniä yksi kerrallaan luontoon takaisin. Mä en halua heitä tappaa, kun voin aivan hyvin loukuttaa elävänä.

Remonttipuolella on hommailtu ruokailuhuoneessa smyygien, seinien, ja lattian parissa.





Meillä on edelleen tavoitteena saada ruokailuhuone jouluksi kuntoon (sähköt tulee sitten perässä), mutta viikonloppuna sattui "pieni" hidaste. Heli on kirjaimellisesti haavoittunut. Lasin päälle kaatuminen aiheutti ison haavan reiden ja pakaran alueelle, mikä on nyt tikattu niin sisältä kuin päältäkin. Kaksi viikkoa sairaslomaa siis tästä eteenpäin tiedossa. Jalkaa ei saa koukistaa, eli ei voi ajaa autoa, ei voi oikein istua mitenkään, eikä tehdä mitään mikä vaatii esim. alaspäin taipumista. Onneksi ei kuitenkaan käynyt tämän pahemmin!

Ruokailuhuoneessa on nyt hiottu lattia ja seinät, sekä maalattu smyygit ja pönttiksen tausta kertaalleen. Tänään vielä toinen kerros harmaata maalia seinään, ja sitten alkaa armoton tapetointi! Tapetoinnin jälkeen on enää jäljellä lattia, ja listat tietysti pitää myös laittaa paikalleen.




Eniten odotan kuitenkin sitä, kun joulukuusi tuodaan sisään!

Annika

9.12.2013

Ötököitä ja Kiikin ajatuksia



Kiiki kävi meillä! Siitä on jo vähän aikaa, mutta mun mielestä tämä postaus on tosi kiva, kun kuvat on niin kivoja. Näyttää jopa siltä, että meillä on jossain valmistakin oikeasti. Oma koti on hauska nähdä toisen silmin.

Tänään saatetaan saada apuvoimia hiontapuuhiin. Samalla saadaan ehkä siirrettyä tuo vanha keittiön kaappi takaisin keittiöön minne se kuuluu. Sille pitää ehkä ensin näyttää vähän imuria, koska se on myös kerännyt kaikenmaailman ötökänmunia ja verkkoja vuosien varrella. Noita "pölypallon" näköisiä pesiä on ollut pinkopahvien, listojen, ja lattialankkujen väleissä. Toivotaan, että ollaan onnistuttu torjumaan mahdollista ötökkäepidemiaa siivoamisella ja kontaminoituneiden matskujen vaihtamisella. Ainakaan vielä ei näy kuin yksi vakioasukkikärpänen pörräämässä ympärillä. Kesää odotellessa... "Pölypallojen" lisäksi on löytynyt paljon ns. sukkulan muotoisia pumpulin tuntuisia pesiä rykelminä. Hieman puistattavaa.




Hyvää pakastunutta maanantaita kaikille!

Annika


8.12.2013

Kyllä minä mieleni pahoitin

Selailin tänään blogin vanhoja tekstejä, ja mietin sitä kuinka pitkälle me ollaan tultu. Kunnes törmäsin kommenttiin mitä en ollut aiemmin blogissa huomannut. Kommentti löytyy tämän minun tekstini lopusta. Kommentista kirposi ajatuksia. Ajatuksia siitä miksi me päädyttiin tänne, ja miksi me päädyttiin ostamaan vanha talo. 

Me emme halua tuhota talon alkuperäistä henkeä, mutta ei me myöskään haluta asua museossa. Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia. Tällä talolla on historia, jota me nyt omalta osaltamme jatkamme. Pakettitalot on mielestäni vähän sieluttomia, eikä ne ole meidän juttu. Tämä talo on. Juurikin siitä syytä että se on vanha, ja sillä on monta tarinaa kerrottavana. 

Arvostan ihmisiä jotka entisöivät ja säilyttävät vanhoja asioita. Järkevissä rajoissa minäkin olen sellainen. Se mihin järkevän raja vedetään on varmaankin yksilökohtaista. Meidän rajat on nähtävissä tässä blogissa. Meille kaikki mitä me täällä tehdään on ihan yhtä oikeita asioita kuin ne alkuperäiset tai 70- ,80-, tai 90- luvulla taloon lisätyt asiat. 

Jonkun mielestä eteenpäin meneminen on tuhoamista, mutta meille se on meidän elämää. Meidän näköistä sellaista! Talon historia ei koskaan häviä minnekään vaikkei haluttaisi raapia kaikkia vanhoja maaleja seinistä pois ja sekoitella maitomaaleja itse tilalle. Meille tämä on paras näin. 

Annika

Ette halua tuoda taloonne mitään "vierasta" materiaalia ja silti revitte ja tuhoatte syyttä suotta tuon kaiken vanhan, oikean ja KÄYTTÖKELPOISEN?! Ja kaiken kukkuraksi tuotte tilalle jotain KIPSILEVYÄ?! Anteeksi vain, mutta valoja päälle nyt, pliis!
T. Suomen rakennusperinnön arvostaja


7.12.2013

Pienillä askelilla eteenpäin

Kolmen päivän vapaa antoi ihanasti aikaa keskittyä hippasen taas "pienen pintaremontin" edistymiseen. Keittiön lattia on valmis! Mattoja on päästy mallailemaan, eli keskittymään olennaiseen... Keittiöön koottiin myös meidän oikea pöytä, jonka lopullinen sijainti tulee olemaan kylläkin ruokailuhuone. Keittiöön haemme huomenna vanhan pirttipöydän, joka vaatii pientä tuunausta sekin. Pöytä maksaa vain 20e ja on tosi coolio noin niinkuin pirttipöydäksi.

mattojen harmonia

sipsejä aamiaiseksi, koska voi


Pieni takapakki keittiön valmistumisessa on puutason öljyämisongelma. Tason piti olla käyttövalmis ja kahteen kertaan valmiiksi öljytty. No eipä tainnut olla. Taso on täynnä järkkyjä jälkiä ihan jokaikisestä pienestä tahrasta. Se imaisee itseensä ihan kaiken. Tosi kivasti myös likaisen tiskiveden... Onneksi saadaan tilalle uusi taso ja asia pitäisi hoitua ensi viikolla.

voishan tää olla hieno jos vaan sotkis lisää eri väreillä

Eilen sitten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin kävelyllä huudeilla ja monella oli jo jouluvaloja ikkunoissa, räystäissä, pihapuissa ja kun luntakin oli hieman maassa niin tuli ensimmäistä kertaa hyvin jouluinen fiilis! Maalaisjoulu! Meidän pihan linnut ja oravat (Mats ja Greta) sai taas Annikan toimesta herkkuja. Aamuinen rutiini täällä maalla onkin katsella kahvikuppi kädessä noita luonnon ihmeitä. Tälläiselle citytytölle kun kaikki on niin ihmeellistä.

Saatiinhan me muuten vielä kivasti hommiakin tehtyä, nimittäin ruokailuhuone on nyt pintatasoitettu ja odottaa kuivumista että päästään hiomishommiin! (Annika odottaa tätä intoa puhkuen) mulle toi kittaaminen on ihan yks lempihommista. Siinä jotenkin ei oikein voi kauheasti epäonnistua ja se olis vähän kun kuorruttaisi kermalla kakkua! Seuraavaksi siis lattian hiontaa (iskä missä olet?) ja seinät tasaiseksi tapettia varten. Kyllä tämä tästä.

kermat on siloteltu


Ainiin. Me olemme niin järjestelmällisiä ja siistejä että päätän näyttää siitä pienen esimerkin. Meidän eteinen toivottaa tervetulleeksi kaikki vieraat!

welcome!

Terveisiä keinumäeltä!

Heli 

1.12.2013

Tänään

Tänään on edistytty. Pian meillä on valmis keittiön lattia! Vähintään.

Aamulla herättyämme (kai 11 jälkeen lasketaan vielä aamuksi?) ja silmät auki kahvin voimalla saatumamme soitettiin apujoukkoja. Tänään tulisi olemaan se päivä, kun keittiön lattia hiotaan. Keittiön lattian hiominen on ollut kategoriassa "ei millään huvittais nyt yhtään" - asioita. Hiominen on saatanasta sanon minä. Onneksi meillä on pelastava sankari nimeltä Helin iskä. Helin iskä hioi lattian, ja näin pienet hermoparat säästyivät taas.


Saanko esitellä: hiontapölyä

Samaan aikaan mä "somistin" meidän kuistin. Heittomerkeissä sanottuna siksi, että ei siitä kovinkaan soma tullut. Nämä jouluvalo jutut on ilmeisen vaikeita.Lopputuloksesta tulee yleensä joko, korni, epämääräinen, tai niin kuin tämä minun luonnokseni: ihan vaan outo. Mutta joulu on saapunut Keinumäelle! Ainakin jos katsoo kuistia ja vähän siristää silmiä - sit se on ihan ok. Tässäkin asiassa pätee sanonta: kun itse tekee saa mitä tulee.

Ennen

Jälkeen.
Somistamisen jälkeen siirryin sisälle auttamaan ruokailuhuoneen seinissä olevien reikien täyttämisessä. Niitä olikin ihan kiitettävän runsaasti. Pinkopahvit oli kiinnitetty nauloilla seiniin, joten kun ne revittiin alas tuli mukana myös jonkin verran seinää. Useasta kohtaa. Tärkeimmät reiät on nyt kitattu umpeen, ja sen seurauksena ruokailuhuoneen seinät näyttävät tilkkutäkiltä. Siihen vielä ylivetokittaus päälle, ja sen jälkeen saakin alkaa laittaa tapettia. (toki seinät pitää ensin vielä hioa, mutta en välittäisi ajatella asiaa) Ruokailuhuoneen lattiallekin pitää tehdä jotain (eli hioa sekin).



Lopuksi me vielä maalattiin keittiön lattia kertaalleen. Siitä tulee niin hieno! Kohta, siis ihan kohta, meillä on melkein valmis keittiö. Sähköt loppuun ja listat paikoilleen niin avot.






Annika

27.11.2013

Kattoasiaa

Paristakin eri katosta. Tilattiin meinaan kattohuolto tuossa männäviikolla. Tai männäviikolla ennen sitä viikkoa.

Kattoarvioija oli ensin kuulemma ihan kauhusta jäykkänä kun ajoi pihaan, että ei tuosta kyllä enää mitään kalua saa pelkällä pesulla ja maalauksella. Kuitenkin niin kuin monessa muussakin asiassa ulkonäkö voi pettää!



Meidän ulkokatto on tehty saumatusta sampopellistä. Meillä ei ole tarkkaa tietoa, että milloin se on vaihdettu, mutta hyvässä kunnossa se on - vaikka kamalalta näyttääkin. Kun kipuaa ullakolle ja siitä katolle huomaa, että kaikki vika on vain kosmeettista. Kunnon pesu ja uusi maalaus tekee ihmeitä ja katto on taas varmasti kuin uusi. Sisäpuolelta ullakon kulkuaukon kohdalta löytyi vähän saumasta ruostetta, koska ullakon yläpohjan eristys on niin huono. Lämmin ilma nousee kattopelteihin asti ja vesi kondensoituu saumoihin. Tämä korjataan jahka ehditään puhaltamalla vintille kerros selluvillaa. Korjataan se tärkein ensin, eli katto. Samalla asennetaan piipulle oma hattu, ja vaihdetaan rännit ja syöksyt. Voisi sanoa, että oli ehkä aikakin.



Toukokuussa pihaan kaartaa nosturiauto, ja pari työmiestä. He käyvät myös hiomassa osan saumoista sisäpuolelta käsin, ja katsovat ettei siellä varmasti ole mitään paikattavaa. Homman hoitaa Ilme Saneeraus. Vaikutti ainakin näin ensikosketukselta luotettavalta ja hyvältä firmalta. Saatiin myös hinnasta tingittyä tosi kivasti pois, laadusta tinkimättä kuitenkaan.

Ruokailuhuoneessa puuhailtiin eilen illalla. Heli rapsutteli viimeisiä tapetteja seinästä (kuinka paljon voikaan ärsyttää postimerkin kokoiset jämäpalat mitkä eivät irtoa kuin väkivallalla), ja mä hioin kattoa. Maalaistiin vielä sen jälkeen katto kertaalleen, että tänään voidaan vetää toinen ja viimeinen kerros siihen päälle!


 

Hiottu




Lattiatkin on paljastettu muovimaton kiron alta. Aikalailla havupuu onkin siellä vuosien varrella kuplinut. Lattia on kuitenkin hiomista ja maalaamista vaille hyvä, joten välipohjassa ei tuntuisi tuollakaan huoneessa olevan ongelmaa. Hyvä niin.




Sunnuntaina viimeistään aletaan täyttää reikiä seinistä, mitä onkin kiitettävän paljon, ja sen jälkeen hiotaan ja tapetoidaan.

Voisi ehkä varovasti todeta, että sitä ollaan back in business!

Annika