25.8.2013

Yläkerta here we come!

Ai että me ollaan oltu ahkeria!

Iso kiitos tämän viikonlopun edistyksestä menee myös Helin vanhemmille.
Kiitän siis vielä kerran: KIITOS! 

Meillä oli sotasuunnitelma, jonka puitteissa ollaan aikalailla mentykin eteenpäin. Perjantaina herättiin jo seitsemän aikaan. Minä tein keittiössä töitä aamukahvien jälkeen 3-4h ja sen jälkeen siirryin yläkertaan Helin seuraksi.

Perjantain aikana mä näpersin kaikkea pientä (ja vähän ärsyttävää), ja samaan aikaan Heli oli purkanut toimistosta miltei kaiken. Kirsikkana kakun päällä; ovi makuuhuoneen ja toimisto-vaatehuoneen välillä on auki!




Toimiston puoleinen seinä oli laudoitettu erikseen umpeen ovenlevyiseltä matkalta. Siinä välissä oli vielä kunnioitettavan kokoinen kasa purua. Kun purut oli räjäytetty edestä pois paljastui karmissa siististi naulalla kiinnitettynä oveen kuuluva avain. Kuinka hienoa se on? Lukkokin toimi kuin se olisi vasta rasvattu.






Lauantaina saatiin ylläriapureita, kun Helin vanhemmat tulivat peräkärrin ja puukuorman kanssa Keinumälle. Nyt meidän ei tarvitse hätäillä ihan heti noiden pihan puiden kaadon kanssa, kun meillä on liiterissä valmiiksi kuivaa puuta! Mahtavaa.

Peräkärrillä tuotiin myös 12kpl kipsilevyjä joita Heli sai isänsä kanssa makuuhuoneen seinään kiinni jo kiitettävän määrän. Se alkaa näyttää jo ihan oikealta huoneelta. Helin äiti puolestaan nyppi ison kasan nauloja irti lattioista ja seinistä. Se jos joku on hyvä asia mun hermorakennetta ajatellen. On mulla ylhäällä vielä tälle illalle nypittävää, mutta huomattavasti vähemmän! Naulojen nyppiminen ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä, mutta kun siinä naulan ja lattian välissä on n. 3mm paksuinen muovi/pahviläpyskä niin homma kummasti mutkistuu. Kun naulat on nypitty, päästään maalaamaan myös lattiat.



Tänään meillä on ollut vähän tynkä työpäivä, kun on ollut menoja päivällä, ja vähän illallakin. Mä ajattelin tehdä nyt muutaman tunnin töitä, ja sen jälkeen hyökätä naulojen kimppuun. Muuten Heli pakkeloi aamulla ammottavia reikiä kiviseinistä meikeläisen tapetinpoiston jäljiltä, ja mä istuin vuorotellen lattialla nyppimässä niitä nauloja (sanoinko jo että täällä pitää nyppiä aikapaljon nauloja irti?), tai vaihtoehtoisesti höyryttämässä itsepintaista sanomalehteä seinästä irti. Vähän sen mukaan kumpi ärsytti sillä hetkellä vähemmän.



Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun välillä on vähän kypsyttänyt. Intoa on kyllä, mutta väsymys painaa. Me ollaan tehty pe ja la 10-12h hommia, niin kroppa meinaa sanoa että nyt pidät taukoa tai lopetan toimimasta. Tuntuu ihanalta kirjoittaa koneella, oikeesti. Sormet on ihan että hallelujah hallelujah! Sormijoogaa.

Huomenna maanantaina Heli jää tänne vielä rehkimään, ja saa isänsä taas apuriksi, kun mä karkaan töihin. On se vaan niin eri kun on joku tekemässä joka tietää heti mitä tekee, ja miten kannattaa tehdä. Kun vähän saa apuja ensin niin osaa jatkossa sitten itsekin. Meidän talon seinät, kun ei ole ihan täysin luotisuorat. Eikä oikeastaan katotkaan. Eikä lattiat.
Olis mennyt muutama tovi, kun oltais keskenämme saatu edes kaksi kipsilevyä seinään.

Myös keittiön purku aloitetaan tänään/huomenna. Tämä mm. siitä syystä, että minun isäni on tulossa sähkömiehen ominaisuudessa käymään. Yritetään siis saada paikat siihen kuntoon, että kriittisimpiin paikkoihin voisi ehkä vetää jo sähköt valmiiksi. Voin sitten itse myös vetää johtoa (kun tiedän mitä johtoa) pitkin seiniä, mutta liitoksia en ala tekemään. Meillä on kyllä hyvät vakuutukset, mutta en usko, että ihan niin hyvät. Iskät on kyllä kivoja.

On todella palkitsevaa nähdä miten projekti etenee. Yläkerta on huomisen jälkeen hyvin todennäköisesti maalaus ja tapetointivalmis. Maalit on ostettu ja tapetit tilattu, et eikun vaan sutimaan!

Annika

Ps. Pääsin yläkerron osalta siitä villaprojektista eroon. Nyt on uudet selluvillat eristeenä. Ei tuu ikävä. Selluvillaa käytetään siksi, ettei haluta tuoda taloon mitään "vieraita" materiaaleja. Selluvilla on nimensä mukaisesti puupohjaista, joten se hengittää samalla tavalla kuin muutkin puiset rakenteet.






5 kommenttia:

  1. Tätä teidän projektin kulkua on kiva seurata! Hienot puitteet on ja mielenkiinnolla seuraan, missä aikataulussa saatte talon uuteen upeaan uskoon :) nimimerkillä "muotoilija" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!
      Tämän projektin aikaikkuna on kyllä täysi arvoitus meillekin. Mitään varsinaista kiirettä ei aiota pitää, mutta aktiivisesti tehdä koko ajan kuitenkin.

      Annika

      Poista
  2. Tämä menee seuraukseen! Mahtavaa, että pidät blogia tästä projektista, todella mielenkiintoista seurata, miten vanha talo muuttuu. :)

    VastaaPoista
  3. Ette halua tuoda taloonne mitään "vierasta" materiaalia ja silti revitte ja tuhoatte syyttä suotta tuon kaiken vanhan, oikean ja KÄYTTÖKELPOISEN?! Ja kaiken kukkuraksi tuotte tilalle jotain KIPSILEVYÄ?! Anteeksi vain, mutta valoja päälle nyt, pliis!
    T. Suomen rakennusperinnön arvostaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi!
      Heittomerkeissä sana vierasta on siksi, että koska emme pysty emmekä halua säilyttää kaikkea vanhaa, tulee meidän yrittää laittaa tilalle jotain muuta. Tässä tapauksessa selluvillaa. Arvostamme suomalaista rakennusperintöä, mutta emme halua asua museossa. Harmillista, että koet sen itsellesi ikävänä. Käyttökelpoisuutta on haastavaa arvioida täällä paikan päälläkin, kuvista varmasti vielä hiukan enemmän hankalaa. Voimme olla aivan väärässä, mutta näin me haluamme tämän tehdä.

      Annika

      Poista

Kerro, kysy, kommentoi! Me halutaan kuulla.