11.11.2013

Totuuksia

Onhan se ihkua ja oikeasti ihanaa, että yläkerrasta saa otettua jo kuvia missä ei näy hirveää määrää törkyä mukana. Totuus kuitenkin on, että alakerran osalta tilanne on aivan toinen. Meidän asumuksemme ei ole sellainen, että täällä varmaankaan saisi ravintolastandardien mukaan edes säilyttää elintarvikkeita. Pashkaa on joka puolella minne katsoo, ja sitä on niin paljon ettei sitä vastaan jaksa edes yrittää alkaa taistelemaan. It is what it is. Pölyä, roskia, ihan rehellistä hiekkaa , ja ruohon pätkiä on nurkat täys.



Mitä minä sanon siihen? Minä sanon, että mitä sitten. Välillä ottaa aivoon, myönnän sen, mutta silti mitä sitten. Niin kuin todettu niin tämä on matka minkä pituus on vähintään maratoni. Jos alkaisi kovasti sotkusta ja siivosta ärsyyntymään niin saisivat valkotakkiset noutaa aika nopeasti ihmisen täältä pois.

Mä olen päättänyt keskittyä valmiiseen. Mä näen tämän vain suurina mahdollisuuksina. En tekemättöinä hommina. Kaikki mihin ei ole vielä edes koskettu on vain uusi mahdollisuus tehdä jotain mahtavaa!

Meidän tuleva olohuone on puolitäynnä roinaa. Mietin tuossa eilen, että minneköhän nuo yli 4 metriä pitkät kattolistat laitetaan säilöön siksi aikaa, kun huonetta puretaan. Samoin siellä on n. 10 täyspitkää kipsilevyä säilössä. Meinasin vähän ahdistua, mutta sitten näin huoneen taas valmiina. Sohvan, lipaston, taulut ja kaiken muun. Kyllä niille tiellä oleville asioille joku paikka löytyy, kun vaan tarpeeksi haluaa! Ei pidä jäädä maahan makaamaan, ei pidä keskittyä epäolennaisiin asioihin. Sillä tätä jaksaa. Vaikka kukatkin kuolee ruukkuihin, niin ulkona paistaa silti aurinko, ainakin välillä.




Ruokailuhuoneen osalta on sama tarina. Roinaa. Paljon roinaa. Roinalle etsitään joku muu paikka, että saadaan unelmaa eteenpäin.




Unelmaa me eletään. Ihan joka päivä!

Annika

1 kommentti:

  1. Kyllä se siitä alkaa kodiksi muuttumaan...oikein, että keskityt tulevaan...:)

    VastaaPoista

Kerro, kysy, kommentoi! Me halutaan kuulla.