8.12.2013

Kyllä minä mieleni pahoitin

Selailin tänään blogin vanhoja tekstejä, ja mietin sitä kuinka pitkälle me ollaan tultu. Kunnes törmäsin kommenttiin mitä en ollut aiemmin blogissa huomannut. Kommentti löytyy tämän minun tekstini lopusta. Kommentista kirposi ajatuksia. Ajatuksia siitä miksi me päädyttiin tänne, ja miksi me päädyttiin ostamaan vanha talo. 

Me emme halua tuhota talon alkuperäistä henkeä, mutta ei me myöskään haluta asua museossa. Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia. Tällä talolla on historia, jota me nyt omalta osaltamme jatkamme. Pakettitalot on mielestäni vähän sieluttomia, eikä ne ole meidän juttu. Tämä talo on. Juurikin siitä syytä että se on vanha, ja sillä on monta tarinaa kerrottavana. 

Arvostan ihmisiä jotka entisöivät ja säilyttävät vanhoja asioita. Järkevissä rajoissa minäkin olen sellainen. Se mihin järkevän raja vedetään on varmaankin yksilökohtaista. Meidän rajat on nähtävissä tässä blogissa. Meille kaikki mitä me täällä tehdään on ihan yhtä oikeita asioita kuin ne alkuperäiset tai 70- ,80-, tai 90- luvulla taloon lisätyt asiat. 

Jonkun mielestä eteenpäin meneminen on tuhoamista, mutta meille se on meidän elämää. Meidän näköistä sellaista! Talon historia ei koskaan häviä minnekään vaikkei haluttaisi raapia kaikkia vanhoja maaleja seinistä pois ja sekoitella maitomaaleja itse tilalle. Meille tämä on paras näin. 

Annika

Ette halua tuoda taloonne mitään "vierasta" materiaalia ja silti revitte ja tuhoatte syyttä suotta tuon kaiken vanhan, oikean ja KÄYTTÖKELPOISEN?! Ja kaiken kukkuraksi tuotte tilalle jotain KIPSILEVYÄ?! Anteeksi vain, mutta valoja päälle nyt, pliis!
T. Suomen rakennusperinnön arvostaja


6 kommenttia:

  1. Höh...olen huomannut, että anonyymeinä kommentoijat, tietävät kaikki aina kaiken paljon paremmin, kuin me muut , ovat fiksu ja filmaattisia ihmisiä...vai ovatko..:D
    Turhaan pahoitat mielesi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä onneksi oikeasti loukkaantunut, vähän sarkastisesti vaan otsikoin :D Kaikilla saa olla mielipide, ei ole vain sitä yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita.

      Poista
  2. Ymmärrän, että vähintään ärsyttää. (Mulle joku kävi avautumassa, että käytän lauserakenteissa liikaa passiivia ja toinen, että kuvani ovat liian vinossa.)

    Mä silti yhdyn vähän anonyymin mielipiteeseen. Ei kannata repiä kiireellä kaikkea. Mä ainakin kadun suvilan revittyjä pinkopahveja, osan olisi voinut uudelleenkäyttää. Alussa vain purimme niin into piukassa, että meni lapsi pesuveden mukana. Nyt kymmenen vuoden remppausharjoittelun jälkeen suhtaudun merkittävästi säästäväisemmin kaikkeen. (Ja en tiedä oletteko niitä kipsilevyjä laittaneet, mutta kannattaa tutustua puukuitulevyjen mahdollisuuksiin.)

    En paasauksesta huolimatta kannata, että kotia restauroitaisiin, konservoitaisiin tai museoitaisiin, mutta kannatan että vanhaa säästetään mahdollisuuksien mukaan. Sanoin tän jossain toisessakin blogissa, että yleensä vanha talo ostetaan vanhan talon tunnelman takia ja liika sliippaaminen pahimmillaan vie sen vanhan talon tunnelman pois. Me saatiin suvilan kohdalla ohje, että ensin kannattaa asua noin vuosi ja kuunnella mitä talo haluaa ja tarvitsee. Minusta se oli hyvä ohje.

    Nyt sanon ugh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sun kanssa aivan samaa mieltä siitä että kaikki mikä on säilytettäviksi kelpaavaa kannattaa säilyttää. Siinä määrin kuitenkin mikä on järkevää, ja se on asia mikä taas on riippuvainen siitä keneltä kysyy. Mä en esim. henkilökohtaisesti usko kaipaavani rikkonaisia pinkopahveja joiden välissä asui ötököitä. Käytännöllisyys ja asumismukavuus voitti. Sen sijaan kaipaan varmasti jatkossakin alkuperäisiä kattolistoja jotka menivät rikki purkuvaiheessa. Vanhoja jalkalistoja säästetään tekemällä niistä oviin karmeja mitä ei vielä ole seinän sisältä löytyneessä ovessa esimerkiksi. Sille ovellekaan ei aiota tehdä mitään, se saa olla juuri niin kuin se sieltä seinän sisästä löytyi. Kipsilevyjä laitettiin vain väliseiniin, ei ollenkaan kiveä vasten. Näin ollen hengittävyys on riittävä. Muuten kiveä vasten on ihan sama rakenne kuin alunperinkin, uudella ei reikäisellä tapetilla peitettynä vaan. Meidän tekemillä ratkaisuilla talon henki on varmasti jatkossakin meille juuri hyvä. Ulkokuori entisöidään, sisällä eletään niin kuin on hyvä. Ilman kupruilevia pinkopahveja. :)

      Poista
  3. Upean kaunis talo ja tunnelmallinen koti! onpa mukavaa, että löysin tänne :) Mieltä ei tosiaan kannata pahoittaa, jokainen tekee kotia omalla tavallaan. Kaikkea hyvää projektiinne!

    Liityn lukijaksi ja jään mielenkiinnolla seurailemaan.

    VastaaPoista

Kerro, kysy, kommentoi! Me halutaan kuulla.