29.12.2013

Tipeti tapeti

Meillä oli kuin olikin jouluna ruokailuhuone. Mä olen hihkunut siitä sisäisesti, ja ulkoisesti, siitä asti kun pöytä kannettiin sisään. Tarkemmin sanottuna ensimmäisenä sisään kannettiin kyllä joulukuusi. Erittäin hyvä vaihtoehto sekin.



Joulukuusi nököttää huoneen perällä. Oman pihan puu vielä. Säästettiin sitä jouluun, kun oli juuri sopivan kokoinen ja mallinen. Pois se olisi nyppäisty joka tapauksessa. Kuusi saa nyt arvoisensa lopun.



Eilen aloitettiin viimeisen (kuulitteko viimeisen) huoneen purkaminen. Olkkarin jälkeen on jäljellä portaikko, ylätasanne, ja eteisen lattia. Ehkä pikkueteisellekin pitäisi tehdä jotain. Mutta noin symbolisesti ainakin on kyse viimeisestä huoneesta. Hyvänen aika ja hitsinpimpulat! Miten aika on mennyt näin nopeasti? Mieletöntä kyllä. Saatan hymyillä hieman silloinkin kun kellahdan ensimmäistä kertaa sohvalle töiden jälkeen. Hei hei hiirenkakka (ainakin toistaiseksi) ja tervetuloa löllöttelypaikka. Sohva vaan pitäisi vielä jostain löytää, mutta se on sivuseikka. Kaikki aikanaan!


Pinkopahvit on aikalailla viskattu mäkeen eilisen illan aikana, ja hyvä niin. Alkuperäinen rakenne (20-luvulla tehty) on ollut kiven päälle liisteröity sanomalehti ja siihen päälle tapetti. Jossain vaiheessa ala-, niin kuin yläketaankin on lisätty pinkopahvit. Ruokailuhuoneessa, niin kuin nyt olkkarissakin, oli laajahkoja alueita homeitiöitä pahvien alla. Onneksi seinät on kiveä niin vahinkoa ei varsinaisesti ole tapahtunut. Smyygien päällä olleiden (oli muuten tiukassa) pahvien alla seinä oli pahimman näköinen. Pinkopahvitus on perinteikäs rakennustapa, mutta ei selvästikään sovi niin hyvin kivitalon pintaan, kuin puutalon. Voin olla väärässä, mutta siltä vähän näyttäisi ainakin meidän talossa. Kun ikkunoista vetää ja alapohjasta nousee kosteutta, se näyttäisi tiivistyvän pahvin alle ja aloittavan siellä epämieluisat bileet. Sama toistui päällepahvitetun tuuletusaukon kohdalla. Mutta nyt on pahvit pois.

 

Muutama naula pinkopahvissa. Ei pelkoa, että irtoaisi itsekseen.

Alkuperäinen pinkopahvien alta löytynyt tapetti oli taas mykistävän hieno. Hapertunut ikävä kyllä, mutta ihan mielettömän hieno. Me otetaan sitäkin pala talteen, ja tehdään taulu. Ehkä laitetaan alkuperäiset piirustukset samoihin kehyksiin!


Eka pala pahvia irti ja leuka lattiaan.

Kivi, sanomalehti, tapetti.
Huomenna jatkuu purkaminen. Ensin pitää siirrellä kipsilevyjä tieltä toiselle seinälle, kun niille ei toistaiseksi ole mitään muutakaan paikkaa. Kattokin pitäisi hioa. Keskitymme vielä kuitenkin hetken johonkin muuhun.

Annika

4 kommenttia:

  1. Nyt vasta kekkasin tän blogin! Mikä ihana koti teillä onkaan, haistan kesäjuhlia ;)

    VastaaPoista
  2. Tästä postauksesta tuli niin hyvä mieli ja levisi toivo tähänkin torppaan. Kyllä meilläkin joskus tulee valmista. Huone kerrallaan, tehtävä kerrallaan listalta ruksien. Harmi tuota hometta kyllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka ei valmista tulisikaan, niin silti voi olla ihanaa. Vanhan talon omistaminen, tai talon ylipäätään, on matka joka muuttuu koko ajan. Niin minä yritän ajatella :)

      Annika

      Poista

Kerro, kysy, kommentoi! Me halutaan kuulla.