28.8.2013

Empiirisiä tutkimuksia



Jäin eilen yksin ensimmäistä kertaa keinumäelle ja innostuin tekemään kaikenlaisia empiirisiä tutkimuksia.

Puhuin aiemmin isäni kanssa puhelimessa, joka epäili että yläkerran osalta seinässä olevat purut on varmasti painuneet niin pahasti, että sinne joutuu tekemään eristyksiä uudelleen. Aloin tutkia asiaa!

Makuuhuoneessa ja vierashuoneessa yläkerrassa on molemmissa ihan katonrajassa vanhat tuuletusluukut mitkä paljastui pinkopahvien alta purun aikana. Aikani ähellettyäni sain molemmat tiirikoitua kunnolla auki, ja katsottua sisään taskulampun kanssa.

Pienesti jännityksestä tärisevin käsin työnsin käteni tuuletusaukkoon, tai siis käytännössä seinän sisään, ja kokeilin missä asti kaukana ne purut on menossa. Kuvittelin etten edes kykene tuntemaan koko purukerrosta kun se on niin painunut. Mutta ei! Talo yllätti taas, ja purut eivät ole painuneet yhtään. Tai ehkä 5cm, vaikea sanoa kun en ole ollut niitä sinne laittamassa. Purukerros on tosi tiivis, ja alkaa heti tuuletusaukon alareunasta.

Olisi ollut isomman luokan juttu, jos sinne olisi lisäeristeitä tarvinnut alkaa puhaltamaan. Tai ei välttämättä iso, mutta uusi lovi siitä olisi tullut budjettiin. Mutta rakas talovanhus piti taas meidän puolia, ja on pitänyt meidän eristepurut ihan rutikuivina ja tiiviinä kerroksena ihan yläkerran katonrajaan saakka.

Talon seinät on hyvin paksut, ja niissä on tuplakerros purua, koska niissä on kaksi tuuletusväliä.  Rakenne menee niin, että ulkopuolella on rappaus ja maali, sitten tiilikerros, sen jälkeen ilmarako mikä on täytetty purulla, taas tiilikerros, sitten ilmarako ja puru, ja viimeisenä taas tiilikerros.

Meitä on kovasti peloteltu, että talossa tulee olemaan kylmä talvella, ja taas talossa asuneet ovat vakuuttaneet että se pitää hyvin lämpöä. Alan kallistua tuon viimeisen porukan puolelle. Eiköhän Keinumäki pidä meistä hyvän huolen.

Me aiotaan joka tapauksessa mennä yksi talvi niin, ettei muuteta tiivistyksissä tai eristyksissä mitään. Turha alkaa sotkemaan ennen kuin oikeasti tietää mitä tarvitsee korjata, vai tarvitseeko mitään. Toisekseen, liika tiivistäminen hyvin hengittävässä talossa voisi olla typerin temppu mitä voitaisiin tehdä. Pitäähän talon saada hengittää niin kuin se on alunperin suunniteltu.

Hyvä talo.

Annika

25.8.2013

Yläkerta here we come!

Ai että me ollaan oltu ahkeria!

Iso kiitos tämän viikonlopun edistyksestä menee myös Helin vanhemmille.
Kiitän siis vielä kerran: KIITOS! 

Meillä oli sotasuunnitelma, jonka puitteissa ollaan aikalailla mentykin eteenpäin. Perjantaina herättiin jo seitsemän aikaan. Minä tein keittiössä töitä aamukahvien jälkeen 3-4h ja sen jälkeen siirryin yläkertaan Helin seuraksi.

Perjantain aikana mä näpersin kaikkea pientä (ja vähän ärsyttävää), ja samaan aikaan Heli oli purkanut toimistosta miltei kaiken. Kirsikkana kakun päällä; ovi makuuhuoneen ja toimisto-vaatehuoneen välillä on auki!




Toimiston puoleinen seinä oli laudoitettu erikseen umpeen ovenlevyiseltä matkalta. Siinä välissä oli vielä kunnioitettavan kokoinen kasa purua. Kun purut oli räjäytetty edestä pois paljastui karmissa siististi naulalla kiinnitettynä oveen kuuluva avain. Kuinka hienoa se on? Lukkokin toimi kuin se olisi vasta rasvattu.






Lauantaina saatiin ylläriapureita, kun Helin vanhemmat tulivat peräkärrin ja puukuorman kanssa Keinumälle. Nyt meidän ei tarvitse hätäillä ihan heti noiden pihan puiden kaadon kanssa, kun meillä on liiterissä valmiiksi kuivaa puuta! Mahtavaa.

Peräkärrillä tuotiin myös 12kpl kipsilevyjä joita Heli sai isänsä kanssa makuuhuoneen seinään kiinni jo kiitettävän määrän. Se alkaa näyttää jo ihan oikealta huoneelta. Helin äiti puolestaan nyppi ison kasan nauloja irti lattioista ja seinistä. Se jos joku on hyvä asia mun hermorakennetta ajatellen. On mulla ylhäällä vielä tälle illalle nypittävää, mutta huomattavasti vähemmän! Naulojen nyppiminen ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä, mutta kun siinä naulan ja lattian välissä on n. 3mm paksuinen muovi/pahviläpyskä niin homma kummasti mutkistuu. Kun naulat on nypitty, päästään maalaamaan myös lattiat.



Tänään meillä on ollut vähän tynkä työpäivä, kun on ollut menoja päivällä, ja vähän illallakin. Mä ajattelin tehdä nyt muutaman tunnin töitä, ja sen jälkeen hyökätä naulojen kimppuun. Muuten Heli pakkeloi aamulla ammottavia reikiä kiviseinistä meikeläisen tapetinpoiston jäljiltä, ja mä istuin vuorotellen lattialla nyppimässä niitä nauloja (sanoinko jo että täällä pitää nyppiä aikapaljon nauloja irti?), tai vaihtoehtoisesti höyryttämässä itsepintaista sanomalehteä seinästä irti. Vähän sen mukaan kumpi ärsytti sillä hetkellä vähemmän.



Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun välillä on vähän kypsyttänyt. Intoa on kyllä, mutta väsymys painaa. Me ollaan tehty pe ja la 10-12h hommia, niin kroppa meinaa sanoa että nyt pidät taukoa tai lopetan toimimasta. Tuntuu ihanalta kirjoittaa koneella, oikeesti. Sormet on ihan että hallelujah hallelujah! Sormijoogaa.

Huomenna maanantaina Heli jää tänne vielä rehkimään, ja saa isänsä taas apuriksi, kun mä karkaan töihin. On se vaan niin eri kun on joku tekemässä joka tietää heti mitä tekee, ja miten kannattaa tehdä. Kun vähän saa apuja ensin niin osaa jatkossa sitten itsekin. Meidän talon seinät, kun ei ole ihan täysin luotisuorat. Eikä oikeastaan katotkaan. Eikä lattiat.
Olis mennyt muutama tovi, kun oltais keskenämme saatu edes kaksi kipsilevyä seinään.

Myös keittiön purku aloitetaan tänään/huomenna. Tämä mm. siitä syystä, että minun isäni on tulossa sähkömiehen ominaisuudessa käymään. Yritetään siis saada paikat siihen kuntoon, että kriittisimpiin paikkoihin voisi ehkä vetää jo sähköt valmiiksi. Voin sitten itse myös vetää johtoa (kun tiedän mitä johtoa) pitkin seiniä, mutta liitoksia en ala tekemään. Meillä on kyllä hyvät vakuutukset, mutta en usko, että ihan niin hyvät. Iskät on kyllä kivoja.

On todella palkitsevaa nähdä miten projekti etenee. Yläkerta on huomisen jälkeen hyvin todennäköisesti maalaus ja tapetointivalmis. Maalit on ostettu ja tapetit tilattu, et eikun vaan sutimaan!

Annika

Ps. Pääsin yläkerron osalta siitä villaprojektista eroon. Nyt on uudet selluvillat eristeenä. Ei tuu ikävä. Selluvillaa käytetään siksi, ettei haluta tuoda taloon mitään "vieraita" materiaaleja. Selluvilla on nimensä mukaisesti puupohjaista, joten se hengittää samalla tavalla kuin muutkin puiset rakenteet.






22.8.2013

Hah!

Me korjattiin vesi! Vesi tulee taas!




Samalla korjasin vahingossa päivällä kellarin osan sähköistä ja ulkovalotkin toimii nyt. Ai että. Rakennusnaisia rakennusnaisia. Vaikka edes vahingossa.

Osansa voi olla siinäkin, että sähkömiehen tytär on hyvin opetettu. Nuorempana ärsytti kun iskä oli aina kertomassa kaikesta rakentamiseen, sähköihin, ja korjaamiseen liittyvää liiankin pikkutarkasti.

Nyt sanon vaan: kiitos iskä!

Lyötiin päämme yhteen (mä löin pään myös pari kertaa muihinkin asioihin) ja ratkaistiin ongelma. Hyvä me.

Annika


Voihan paineet

Oltiin eilen Keinumäellä.

Me tehtiin sotasuunnitelma pe-ma väliselle ajalle. Huomenna on molemmilla vapaapäivä, ja Helillä vielä maanantaikin, niin on paljon aikaa saada asioita eteenpäin.


Perjantai:
  • kaikkien yläkerran huoneiden purku loppuun
Purku loppuun tarkoittaa käytännössä kaikkien ylimääräisten naulojen pois nyppimistä lattioista ja seinistä. Viimeisten tapettien irroitusta, ja vanhojen tiivisteiden pois repimistä esim. sisäovien väleistä. Tuleva toimisto on vielä aika alkutekijöissään, mutta huone on niin pieni, että sen purkamiseen ei pitäisi mennä kauhean kauaa.

Lauantai:
  • kipsilevytys (makkari ja toimisto)
  • selluvillat ovien sivuille
Vierashuone maalataan sellaisenaan, joten sinne ei tarvitse levytyksiä.

Sunnuntai:
  • Vierashuoneen maalaus (seinät ja uuni)
  • Listojen maalaus
Maanantai:
  • Keittiön purun aloitus
Maanantaina olisi siis tarkoitus siirtyä myös alakerran puolelle repimään. Virstanpylväs! (aina meinaan kirjoittaa virtsanpylväs - olis paljon raflaavampi) Uusi keittiö on tilattu, ja sitä varten pitäisi poistaa kaikki vanhat kaapit. Halleluja sanon minä. Ne on niin rämiä ja haisee, että en malta odottaa sitä hetkeä kun saan heittää ne ovesta ulos!

Viikonlopun jäljiltä meillä pitäisi olla yläkerran huoneet tapetointia, sähköjen vetoa, lattian maalausta ja listojen takaisinlaittoa lukuunottamatta aikalailla valmiit. Ei siis ollenkaan valmiit, mutta ainakin voiton puolella. Vähän.

Eilisilta vierähti mun osalta taas niitä perunäsäkkejä ovenkarmien väleistä repien. Pöli pöli pöli vaan silmiä ja korvia myöten. Loppujen lopuksi mä olin kuorrutettu ruskealla karvalla ja todella hienojakoisella pölyllä. Pöly tunkeutui myös maskin alle jonkin verran joten nyt yskittää.




Bonuksena, kun päätettiin n. klo 22 lopettaa rehkiminen, oli meidän vesijohdot päättäneet laskea kaikki paineet jonnekin ja lopettaa luovuttamasta meille vettä. Seisoin suihkukaapissa suu auki yltäpäältä shaibassa vain todetakseni, että ei, sieltä ei todellakaan tule vettä.




Me ei jääty sitten ihmettelemään asiaa sen kummemmin vaan hypättiin autoon ja ajettiin Sturenkadulle. Suihkuun.

Kunnallistekniikka, kuinka sinua odotankaan!

Annika

20.8.2013

pakkaamisen aiheuttamaa

Joka päivä tekee vaan mieli kotiin. Hassua miten nopeasti keinumäki tuntui kodilta ja omalta. Oikeastaan kodin tekee tunnelma. Tuntuu että tunnelmaa näköjään löytyy myös pölyn, revittyjen seinien, vuotavan vessanpöntön ja muovimattojen paljastamien lattioiden raoista. Tilanne on kuitenkin se että nyt on pakattava kimpsuja täällä sturenkadulla, jotta voidaan kohta oikeasti muuttaa! Enemmän rassaa kahden asunnon välillä suhaileminen, kun remontin keskellä asuminen. Saatan olla tästä toista mieltä jo heti vikonlopun jälkeen... Toistaiseksi ollaan vielä niin innoissamme kaikesta että mikään ei harmita. Ei edes se että kesä on ohi.


ruusulautaset pääsee keinumäelle!

Pakkaamisessa on se hyvä puoli että tulee käytyä tavaroita läpi. Kyllä, paperipinoista löytyi taas maksamattomia laskuja, mutta sen lisäksi myös rakkauskirjeitä, kuvia ystävistä, muistoja. Muuttaminen on aina jollain tavalla haikeaa, mutta jostain syystä ei tällä kertaa. Uusi aika alkaa ja uusi ihana koti odottaa. Helsingistä lähtö ei ahdista yhtään, vaikka se taloa etsiessä hieman mietityttikin. Onko liian uskaliasta olla näin onnellinen ja tyytyväinen? Ei, sanon minä. Aion nauttia siitä että saadaan tehdä asioita yhdessä, oppia uutta, selviytyä, remontoida ja rakentaa sydämemme kyllyydestä. Nyt on hyvä.



ensimmäiset kukkaset uuteen kotiin, kiitos Johanna. 

19.8.2013

Kiitos TV- shop

Lause jota en koskaa kuvitellut sanovani. Tuo otsikko siis.

En olisi uskonut, että TV-shopin H2O höyrymoppi pelastaa meidät hermoromahdukselta. Tai vähintäänkin muutaman verisuonen venymiseltä päässä.

Vanha sanomalehti on kaunista katsottavaa, ja hauskaa luettavaa. Hauskuus loppuu siihen, kun se on ollut kiviseinässä kiinni liisteröitynä 20-luvulta lähtien. Tapetti ei semmoisen ajan jälkeen mitenkään tahtoisi irrota enää.

Vaikka kyllä niiden irroitus teki muutenkin tiukkaa. Jotenkin kamalaa repiä historiaa irti seinistä. Vanhoja Huvudstadsbladetteja mm., missä on mahtavia käsinpiirrettyjä mainoksia. Graafikon työ on ollut silloin aikalailla erilaista. Pakko lehdet on kuitenkin poistaa.  87 vuotta muhineet paperit eivät enää ole ihan priimakunnossa tai aja enää sitä asiaa miksi ne on alunperin seinään laitettu.

Norma Talmadge

Kun olin nyhrännyt perjantai illan postimerkin kokoisia palasia tapettia vierashuoneen seinästä oli riemu suuri, kun tajusin kokeilla höyryttämistä. Kuinka suurta iloa voi ihminen saada siitä, että sanomalehti irtoaa seinästä jopa 20x20cm kokoisissa paloissa jos hyvin käy! Edeltävän kokoinen pala aiheuttaa jo merkittävät tuuletukset.



Viikonloppu jätti jälkeensä kipeät hartiat ja sormet, mutta saatiin me paljon aikaiseksi. Helin veljen avustuksella perjantaina makkarin purku saatiin miltei maaliin! Roskat on roudattu pihalle pressun alle odottamaan vaihtolavaa, ja lattiasta on nypitty muovimaton jälkeensä jättämiä nauloja ainakin 500. Lähinnä purusta on jäljellä töitä, jotka ei juurikaan enää näy missään. Kuten esimerkiksi sisäovien tiivisteiden repimistä. Tiivisteet on tehty vanhoista perunasäkeistä. Arvatkaa kuinka paljon yli 80 vuotta vanhat perunasäkit pölisee? Päivän päätteeksi olin kuorrutettu silmämunia myöten ruskealla pienellä "karvalla". Hauskaa hommaa silti! On todella palkitsevaa nähdä miten asiat etenee, ja pääsee jo suunnittelemaan seuraavaa vaihetta.

Viikonloppuna on tarkoitus alkaa laittaa kipsilevyä makkarin seinään kiinni. Levyn päälle tulee tapetti. Myös seinästä esiin kaivettu ovi pitäisi saada jotenkin auki. Ehkä pusketaan se sisään toiselta puolelta.





Kurkattiin myös vähän jo yläkertaan tulevan toimiston pinkopahvien alle. Mitä aarteita sieltä taas löytyi! Vaikea uskoa, että tuotakaan tapettia pystyy säästämään mutta on sekin kyllä upea. Taulun siitä taas saa! Me halutaan säilyttää kuitenkin edes palasia talon alkuperäisestä historiasta. Siitä syystähän me vanha talo hankittiin, eikä talopakettia.



Vierashuone alkaa olla myös kohta maalattavassa kunnossa. Voi hyvinkin olla, että se valmistuu ensimmäisenä. Tervetuloa kylään! Vierashuone on ainut huone mikä jätetään puupinnalle. Raaka käsittelemätön lauta on tosi hieno, mutta ehkä yksi huone on tarpeeksi. Puu pohjustetaan ja maalataan.


Lauantaina järkätään talkoot. Tehdään leivinuunissa pizzaa, ja aletaan repiä keittiöstä kalustusta pois. Ehkä vähän tapettiakin joutuu vielä raapimaan. Ihan vähän vaan.

Annika


15.8.2013

Makuuhuone ja vierashuone

Kaikkien alkuperäisten mietintöjen vastaisesti, otti innostus vallan ja, aloimme repiä yläkerrasta pintoja irti mielivaltaisesti. Matkan varrella on nyt kyllä todettu jo moneen kertaan että se oli hyvä veto. Ehdimme hyvässä lykyssä saada keittiönkin valmiiksi ennen kuin muutamme virallisesti sisään.

Tähän mennessä pinnoiltaan " puhtain" alkaa olla tuleva yläkerran makuuhuone, eli master bedroom. Ostettaessa tämän näköinen:



Kun raotimme pinkopahvia ensimmäisen kerran, näky oli tälläinen:


Edellinen omistaja oli kertonut meille, että hän epäilee tuon kellertävän muraali tapetin olevan alkuperäinen 20- luvun tapetti. Toisin kävi! Alta paljastui syreeni aiheinen mielettömän hieno sini-vihreä sävyinen tapetti n. vuodelta 1926. Vuoden päättelimme siitä että suoraan tapetin alle oli liisteröity kiinni sanomalehtiä kyseiseltä vuodelta.


Me olimme vähän toiveikkaita, että tuon alkuperäisen tapetin voisi jättää seinään, mutta mitä enemmän sitä on saatu näkyviin sitä enemmän näyttää siltä ettei se onnistu. Aika on tehnyt tehtävänsä ja tapetti repsottaa aika pahasti sieltä täältä ja on hapertunutta. Saadaan me siitä kuitenkin esim. makkariin taulua varten isokin pala talteen. Historia näkyy makkarin seinällä siis jatkossakin.



Tällä hetkellä makuuhuoneesta on purettu muovimatot pois ja ensimmäinen kerros pinkopahvia. Kaivoimme myös jo joskus 20-luvulla piiloon laitetun välioven seinästä esiin mikä on tarkoitus avata - heti kun  avain löytyy. Vaihtoehtoisesti riittää jos löytyy joku joka osaa tiirikoida etevästi.

Tämä ovi menee katon huoltokäytävään.

Tämä ovi johtaa tulevaan toimistoon.

Meidän tavoitteenamme on saada tämän viikonlopun aikana makuuhuone sellaiseen kuntoon, että sen voi tapetoida uudelleen ja lattiat voi maalata. Se hyvä puoli noissa kamalissa muovimatoissa on, että ne pitävät lankut allaan äärimmäisen hienossa kunnossa. Kiitän 70- lukua siitä. Sähköjen pintavedoista en.

Samaan aikaan kun Heli nyhti makkarin lattiaa irti, mä kiskoin pinkopahveja seinistä tulevassa vierashuoneessa. Tottakai mä valitsin sen huoneen missä molemmat päätyseinät on tapetoitu ilman pinkopahveja niin, että tapetti irtoaa (jos irtoaa) n. 5cm paloissa.


Mutta voi että kun tapettien alta paljastui sivuseiniltä hieno raakalautaseinä! Ei kun vaan maalia pintaan ja avot. 


Jonkin verran työtä hankaloittaa se, että entiselle omistajalle oli ollut epäselvää milloin talon tulee olla tyhjä. Väistelemme siis hänen tavaroitaan välillä onnistuneesti ja välillä vähän vähemmän onnistuneesti. Tavarat haetaan onneksi kuitenkin jo nyt tulevana sunnuntaina. 


Viikonlopun aikana revitään sitten taas hiki päässä. Ihanaa! Eikä tuossa ollut tippaakaan sarkasmia mukana. Me nautitaan tästä todella.

Annika


14.8.2013

Kotiin

Moi,

me ostettiin tämä.


Puolet ajasta, kun ostoprosessia käytiin läpi, pidin meitä ihan hulluina ja puolet ajasta hihkuin malttamattomana ETTÄ PÄÄSIS JO!

Kaikki vaiheet tässä projektissa ei ole olleet miellyttäviä, mutta niistäkin on selvitty, ainakin toistaiseksi, kunnialla. On aikalailla kuumottavaa, kun ostotarjous on hyväksytty, mutta lainaa ei ole vielä sovittu ja omat asunnot on kaikki myyty. Jossain vaiheessa oli ihan todellinen uhka, että joudumme muuttamaan vuokralle.

Eipä se elämä siihenkään olisi kyllä loppunut. Pettymys olisi vaan ollut suuren suuri; mä kun olen mielessäni asunut tuolla jo kesäkuun loppupuolelta saakka.

Mikä "tämä" sitten on. Tämä on talo Lohjan Virkkalassa: Keinumäellä. Ja tämä on täydellinen. Ihan täydellinen aihio. Aihio siksi, että kun päästään siihen kokonaan täydelliseen saakka tulee tehdä mm. seuraavat toimenpiteet:

  • Rakentaa kylpyhuone yläkertaa (ihan alusta asti)
  • Asentaa keittiö
  • Repiä vanhat muovimatot pois
  • Uusia sähköt
  • Uusia seinäpinnat
  • Uusia osa kattojen pinnoista
  • Patolevyttää pari sokkelin sivua
  • Muokata piha (kasvaa n. metrin korkuista koiranputkea tällä hetkellä)
  • Raivata omenatarha
  • Purkaa lato pihasta
  • Korjata julkisivun rappauksia (mm. rakentaa yksi kulmapilari kokonaan uudelleen)
  • Kunnostaa ikkunoita
  • Vaihtaa kellarin ovi
  • Pestä ja maalata katto
  • Liittyä kunnallistekniikkaan
  • Lisäksi kaikkea muuta pientä kivaa
Tämä blogi kulkee mukana ajan määrästä riippuen vaihtelevasti kaikessa tuossa edellämainitussa.

Rahaa on rajallisesti, intoa rajattomasti - se vie meidät vähintään jonnekin asti! Mua pelottaa, innostuttaa, jännittää, syyhyttää, ja samaan aikaan mä en tajua mistään mitään. Olen kuitenkin ihan varma, että tämä on meidän unelmien koti.

Keinumäellä.

Annika