28.10.2013

Lamppuja ja kaappeja

Ai että me ollaan oltu laiskoja. Ihan niin laiskoja, että tekis mieli mennä itseltään piiloon kun vähän hävettää. Nopeasti sitä näköjään kehittää itselleen huonon omantunnon, kun ei paina niska limassa koko ajan remonttia kun on hetkikin vapaata.

Mut ollaan me kyllä nyt vähän löpsähdetty. Viimeisen blogipostauksen jälkeen ollaan saatu (tai Helin isä, ja mun isä on saanut) listoja kiinni ja sähköt niiltä osin valmiiksi, kuin ne nyt voi valmiit olla ennen kuin puretaan taas lisää.

Mitä me omin pikkukätösin ollaan tehty, on mm. rahan tuhlausta ja lamppujen kattoon laittoa. Nämä kaksi liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa. Mun yksi sisustuksellinen haave toteutui kun toimistoon lennähti koiperhonen, eli Moth Origami valaisin. Jo toinen sellainen! Nyt toimistossa on iso-, ja pikkukoiso. Lamppu tuli päivässä Kolmen ja Puolen verkkokaupasta. Loistava palvelu. Pienempi keltainen oli syntymäpäivälahja ihanilta Suskilta, Sirkulta, ja Kiikiltä.




Sen lisäksi ollaan maalattu yhden ikkunan puitteet, että saatiin toinen ikkuna takaisin vessaan. (oli vähän vilpakka yhdellä) No, koottiin me kyllä 4 metriä vaatekaappia. Kai sekin jonkinlaiseksi työvoitoksi voidaan laskea. Kaapit vaan pitäisi täyttää. Vaatteilla. Meidän vaatteet sijaitsee tällä hetkellä n. 50. eri lokaatiossa kappaleittain. Olis kyllä kiva jos edes toinen meistä olisi vähän järjestelmällisempi.



Tänään aamureippaat Heli ja isänsä olivat hakeneet Starkista muutama viikko sitten tilatut kattolistat - 80 metriä. Kohta saadaan mm. makuuhuone viimeisteltyä! Oli muuten yllättävän tiukassa löytää 9,5 cm leveetä kattolistaa. Kaikki oli vaan jotain 3-6 cm leveitä. Meidän jalkalistojen korkeus on 11 cm, sekään ei ollut ihan joka kaupan hyllyssä. 

Lupaan, että me ryhdistäydytään pian. Kannetaan roinat alakerrasta ylös, ja aletaan taas hajottamishommiin. Olkkari ja ruokailuhuone pitäisi hajottaa ja kasata uudelleen. Keittiön lattiakin pitäisi maalata. Listat puuttuu katosta vielä kaikkialta.

Mutku on pimeetä ja väsyttää!



Ryhdistäydytään silti.

Annika

16.10.2013

*tähän apinaisia ääniä*

En meinannut kestää nahoissani, kun tätä alkoi ilmestyä seinään!

Kuvanlattu ei päätä huimaa, mutta you get the idea!


Kuvitellaan, että siirsin tuon roskapussin ennen kuvan ottoa tuosta pois.

Oooh aah,
Annika

15.10.2013

Talo

Mä olen miettinyt paljon Keinumäen historiaa muutamana viime päivänä. Tai oikeastaan niitä rippeitä mitä meillä historiasta on tiedossa. Mm. alkuperäisiä talon piirustuksia on säilynyt uskomattoman hyvässä kunnossa! Mm. sana blueprint sai ihan uuden merkityksen.



Talon on alunperin suunnitellut arkkitehti (tarkistan nimen kun pääsen käsiksi piirustuksiin) vuonna 1925. Piirustukset on päivätty vuoden 1925 kesäkuulle. Talon on rakennuttanut satulaseppä F. Malmström. Se kuka talon on fyysisesti rakentanut, on hämärän peitossa. Yläkerta on ollut olemassa jo ainakin 1926 siitä päätellen, että seiniin oli liisteröity tapetin alle sanomalehtiä joulukuun 1926 päivämäärillä.  Valmistumisvuosi on ollut 1928. Tätä me emme ole mistään tarkistaneet, mutta näin meille on kerrottu.



Talon rakenne on poikkeuksellinen pientaloille Suomessa tuolta aikakaudelta. Kiviseinät ovat hyvin paksut, ja ne on muurattu niin, että seinän sisään jää kaksi ilmarakoa mitkä on täytetty puruilla. Tämä on varmasti yksi suurimmista syistä, miksi talo on säilynyt niin hyvin vaikkei se ole saanut keneltäkään aiemmin juurikaan apua.

Talo oli saman suvun omistuksessa n. vuoteen 2010 saakka, jolloin meitä edeltävä omistaja sen osti. Ikävä kyllä suku oli menettänyt kiinnostuksensa talon kunnossapitoon, tai korjaamiseen jo aikaisessa vaiheessa. Niinpä se on ollut tyhjillään ainakin 80- luvulla pitkähkönkin aikaa. Ihan tarkkaa tietoa ei ole. Keinumäellä oli luukut ikkunoissa siinä vaiheessa, kun se suvulta ostettiin.

Talo on ollut myös kerhokäytössä. Läheinen tehdas on vuokrannut taloa mm. harrastuskäyttöön. Vintiltä löytyy vieläkin yhdet kangaspuut joita täynnä Keinumäki on jossain vaiheessa ollut. Vastapäisessä navetassa on toiminut jo viimeiset 20 vuotta tehtaan henkilökunnan pyörittämä autokerho. Tämä toiminta jatkuu edelleen, niin että me olemme nykyisin heidän vuokranantajiaan.

Talossa on kaksi keittiötä (tai hellaa oikeastaan: toinen alakerrassa ja toinen yläkerrassa), joten oletus on, että talossa on ainakin jossain vaiheessa asunut kaksi perhettä.

Jossain vaiheessa alue kaavoitettiin niin, että Keinumäen yli oli tarkoitus vetää tie. Sama kaavoittaja tuli kuitenkin vuosia myöhemmin järkiinsä, ja pihapiiri, sekä talo suojeltiin.

Nyt siellä asumme me. Meidän ei missään nimessä ollut tarkoitus ostaa yhtään mitään vielä hetkeen. Toisin kävi. Ei voitu olla käymättä talolla, kun se tuli uudestaan ja uudestaan jossain vastaan. Kun käytiin, ei ollut enää tietä takaisin. Keinumäki on meidän molempien unelmatalo.

Tältä se näytti myyntikunnossa.

Olohuone alakerrassa

Olohuoneen pönttöuuni

Keittiö

Keittiön hella

Tuleva ruokailuhuone alakerrassa

Pikkuvessa

Meidän makuuhuone yläkerrassa

Vierashuone, ja siellä oleva hella

Portaikon ylätasanne

Satulaverstas kellarissa

Kellari

Miten ton olisi muka voinut ohittaa?

Mua kiinnostaa edelleen kaivaa lisää tietoa talon historiasta, ja siitä kuka siellä on asunut, varsinkin ennen 70- lukua. Meidän lupauksemme Keinumäelle on pitää siitä hyvää huolta. Onneksi kaava on nyt vahvistettu, ja talo suojeltu niin kukaan ei pääse enää uhkailemaan purkamisella.

Päin vastoin; nyt se elämä vasta alkaa.

Annika

10.10.2013

Puolivalmiita asioita

Onpas siitä hetki, kun olen viimeksi tänne näpytellyt.

Se kielii siitä, että on ollut kaikenlaista muuta puuhaa. Heli on uurastanut täällä ihan älyttömästi. Mä olen ollut aikalailla on/off kuumeessa, nuhassa ja yskässä, joten olen ollut vaan ei niin viehättävä huonekoriste mitä olen töistä kotona ehtinyt olemaan.

On muuten tuskastuttavaa olla kotona, kipeänä, ja olla pytymättä silti tekemään mitään. Olen siis kotona, ja en tee mitään samalla kun ympäristö huutaa että jotain pitäisi tehdä. Enpä mä kyllä olisi jaksanut vaikka olisin yrittänytkin. Flunssa alkaa toivottavasti nyt olla selätetty, ja pääsen taas normaaliin elämään kiinni. Jos tätä meidän elämää voi normaaliksi sanoa... riippuu varmaan siitä keneltä kysyy. Meille se on normaalia.

Missä mennään?

Me ollaan siirrytty nukkumaan yläkertaan makkariin. Jihuu! Faija kävi laittamassa sähköt, joten kannettiin kiireen vilkkaa sänky yläkertaan. On edes joku paikka mikä ei pursua kaikanlaista epämääräistä roinaa. Pölyä täälläkin on vaikka muille jakaa, mutta ehkä hieman vähemmän kuitenkin kuin tuolla alakerran luolassa, joka on meidän tuleva olohuoneemme. Suurin osa kivistä ja hiekastakin karisee matkalla portaikkoon kenkien pohjista.






Tiskikoneeseen ja pyykkikoneeseen mulla ei kestäyt tottua hetkeäkään, mutta sisävessaan jostain syystä kyllä. Nopeasti sitä näköjään tottuu lähtemään ulos sitäkin varten. Mutta Helin, ja isänsä uurastuksen ansiosta meillä on nyt sisävessa ja suihku! Suihkua ei vielä olla käytetty, kun suihkuverho puuttuu vielä oven edestä, mutta ai että pelkkä ajatuskin jo tekee iloiseksi. Pieneen tilaan on tungettu nyt paljon toimintoja, mutta luulen sen kuitenkin ajavan asiansa. Kalusteet mitä hankittiin yläkerran kylppärin tekoa varten menivät nyt pikkuvessaan. Kuka on sanonut, ettei 1,5m2 tilassa voisi muka olla sadevesisuihkua häh?





Suurin osa ajasta on mennyt vessan laittamiseen. Laatoittamiseen ja saumaamiseen. Huomenna aletaan laittaa yläkertaan listoja paikalleen, ja meidän äiti tulee ekaa kertaa kylään. Se on kyllä onnellista. Meidän äiti on paras. Niinpä vierashuonekin laitetaan asumiskuntoon!

Vaatekaapit on tilattu (4 metriä ihanaaaa) toimistovaatehuoneeseen, ja sähköjen laittoa jatketaan ensi viikolla kun iskä tulee takaisin. Tilattiin myös lamput keittiöön. Verner Pantonen klassiko Flowerpot x 2. Saatiin säkällä nettikaupasta 69e tsipale, kun normaalihinta on n 180e. Ei paha!




Kun yläkerta on saatu listoitettua, kannetaan kaikki roinat yläkertaan, ja aletaan purkaa alakerran kahta viimeistä huonetta. Että voimia meille vaan!

Annika