12.1.2014

Sisus sisus

Voi kuinka siistiä on välillä keskittyä kauniisiin väreihin ja esineisiin. Saatiin mun äipältä ja iskältä ihana vanha keinutuoli joka pääsi aitiopaikalle ruokailuhuoneeseen. Kun joulukuusi väistyi ulos ja siirtelimme vähän  huonekaluja niin sille tuli oiva tila ja ihana tunnelmallinen nurkkaus vaikka kirjan ja lehtien lueskeluun. 

Johdot ja patterit on toistaiseksi vielä pyörimässä jaloissa, kun sähköjä ei vielä ole. 


Pöytää siirtämällä, huoneesta tuli todella paljon suuremman näköinen. Aamulla askartelin yksikätisenä noista meidän origamilinnuista mobilen. Värejä! 


Näistä tulee jotenkin keväinen fiilis

Lähdettiin sitten käymään kasvihuoneilmiössä, josta tarttui mukaan mahtavuuksia! Kuinka hieno Mauri hippo ja ehkä siistein kissa-lamppu! Pari puulaatikkoa, kynttilöitä ja jollekin pikkutytölle tai pojalle lumikki paperinukke arkki. Erittäin tarpeellisia kaikki. 

Mauri

<3 <3 <3 

Laatikot löysi toistaiseksi paikan sohvan alta


Remontti on jäänyt vähän huonolle huomiolle viime aikoina. Itse olen ollut niin tapaturmaherkkä että en oikein ole kyennyt mihinkään. No kyllä tää sisustaminen tuntuu kans aika mukavalta ja edistykseltä sekin! En malta kylläkään odottaa että olkkari valmistuisi että pääsisi sohvalle loikoilemaan. Mutta eipä se taida siellä itsekseen valmistua... Vaikka joka päivä käyn kyllä tarkistamassa.  

Eteisen lattian kohtalokin on puhutellut viimeaikoina. Valetaanko siihen betoni ja maalataan samalla värillä kuin kivirappuset vai laitetaanko joku ihana marocco-henkinen laatta vai mitä? Lankkuahan siellä ei ole niinkuin kaikkialla muualla. Muovimatto saa kyllä väistyä. Ellei jotain erityisen päräyttävää löydy jostain! 



Ruokailuhuone molemmista suunnista

Keinutuolista
-Heli

9.1.2014

Lahjontaa

Annettiin Kiikille pitsaa ja pannaria ni se kirjotti meistä taas näin nätisti: kliketiklik.

Sen lisäksi tajusin tässä hetki sitten, että meidän yläkerran ikkunat on ihan erilaiset eri puolilla.
Kadun puolella on kaksi isoa ikkunaa. Pellon puolella kaksi pientä pitkulaista, ja yksi iso.

Pellon puoleta.

Tien puolelta.
Kuulemma muut ovat sen huomanneet tämän jo aikapäiviä sitten. Myös ihmiset ketkä ovat käyneet meillä kerran. Mä oivallan asioita pikkuhiljaa ihan hissukseen, riittää sitten yksinkertaiselle iloa pidemmäksi aikaa.

Annika

2.1.2014

Erilainen tammikuu

Ei olisi viime vuonna uskonut, monestakaan syystä, että nyt 2014 tammikuussa me tehdään pihatöitä oman talon pihalla. A) ei olisi uskonut, että meillä on oma talo, b) yleensä tammikuussa kolaillaan vaan kinoksittain lunta yhteen kasaan.



Sen sijaan me raivattiin pihalta mua jo hetken aikaa riivanneita oksakeppitikkukasoja paloiksi, ja kuivumaan latoon. Jos menee sähköt poikki niin noista oman pihan lahoista oksista saa jo aika monta pönttöuunillista polttopuuta.



Meillä on n. 3600m2 tonttia josta ison osan lohkoo auto- ja puuverstaaksi vuokralla oleva navetta/lato. Sen oikeanpuoleinen pääty on kuitenkin meidän käytössä. Tilaa siellä riittää, sillä lato on tooosi korkea, ja kahdessa kerroksessa. Oman tilansa kyllä vie Börjen auto. Börjen auto on jo meillä käsite. Vanha Triumph jonka omistaa mystinen Börje. Börje ei vastaa puhelimeen, joten ei olla saatu Börjeä hakemaan autoaan pois. Myydäkään sitä ei viitsi, kun on museorekkarissa. Ehkä sille pitäisi vaan hankkia hinaus...kun tietäisi mihin sen pyytäisi hinaamaan.





Talon toisella puoellla on puutarha joka on aikalailla metsittynyt vuosien varrella. Omenapuut on saaneet hienon jäkälä, ja sammal peitteen. Osa puista näyttää ihan pystyyn kuolleilta, mutta kesällä ne kuitenkin voivat oikein loistavasti. On siellä joukossa oikeasti kuolleita ja kelottuneita yksilöitäkin - kaatuneena maahan, tai lahonneena pystyyn. Lisäksi puutarhasta löytyy pieni "metsä" missä kasvaa korkeita kuusia ja koivuja. Myöskään risukoista tai rehottavista heinikoista ei ole pulaa. Näin talvella piha näyttää ihan erilaiselta kylläkin, kun kaikki kesäinen kasvillisuus on kadonnut.





Jännä päästä keväällä oikeasti tutkimaan ja tonkimaan pihaa. Kasvimaan paikan mä olen katsonut jo.

Annika

1.1.2014

Parempaa kun Napolissa!

Mä en tosin ole koskaan käynyt Napolissa, mutta Heli on ja osasi näin ollen arvioida meidän leivinuunissa käristetyn pitsan maailman parhaimpien pitsojen joukkoon. Enkä epäile yhtään! Oli todella hyvää. Miten sitä onkaan pitsanpaistajana pärjännyt ilman leivinuunia?

Haluaisin myös tässä yhteydessä kiittää ihanaa mummoani, joka jaksoi vastailla kyselevät lapsen kysymyksiin aikoinaan. Olisi huomattavasti kummallisempi tämäkin maailma ilman lapsuuden kokemuksia Kennäsmäellä, Parikkalassa. Perinteet jatkuu nyt Keinumäellä! Jotenkin se tuntuu tosi hyvältä. (Mummo ei kylläkään pitsaa paistanut...liekö sitä koskaan maistanutkaan?)

Sanotaan,että kaikki leivinuunit on yksilöitä. Me tullaan omamme kanssa jo aikalailla hyvin toimeen! Saisin varmasti jostain tekemisistäni kyllä paheksuvia katseita, mutta yritys ja erehdys taitaa olla tässäkin asiassa paras tapa oppia. 



Ensin vedin vanhat tuhkat uunista ulos. Me käytetään uunia myös pahvi/paperiroskiksena, niin siellä on yleensä aina jotain tuhkajäänteitä mitä siivota alta pois.

Sen jälkeen laitoin pohjalle kierrettyjä ilmavia sanomalehtiä, sekä puusilppua ja koivutuohia. Sanomalehti syttyy nopeasti ja palaa laajalla alueella, se kuitenkin sammuu paljon nopeammin kuin tuohet ja tikut. Paperi sytyttää tuohet, ja tuohet sytyttävät puut. 




Laitoin vain vähän puita aluksi ilmavasti aikalailla uunin etuosaan, että tuli saa enemmän happea. Kun ensimmäiset puut ovat syttyneet kunnolla ja palavat reippaasti työnnän ne peremmälle uuniin ja lisään taas ilmavasti puita niiden päälle ja eteen niin, että uunin koko pinta-ala on peitetty puulla. Tuntuisi, että uuni kuumenee niin tasaisimmin. 

Sillä aikaa kun ensimmäinen uunillinen puuta oli palamassa tehtiin me pitsataikina uunin eteen pyyhkeen alle kohoamaan. Ei tarvinnut kovin kaukaa lämmintä kohotuspaikkaa etsiä.



Poltettiin uunissa parin tunnin ajan puita jatkuvasti. Varmaan yhteensä noin kaksi kokonaista uunillista. (N. 2 Ikea kassillista) 2-3h on meillä hyvä aika lämmittää. Odotteltiin että liekit sammuvat kokonaan ja "hämmennettiin" välillä hiiliä. Uuni on ihan turkasen kuuma kun hiilet alkaa menettää liekkejään...poltinkin rystyseni ihan vaan kuuman ilman ansiosta. 




Mä vedin hiilet pois siinä vaiheessa kun ne alkoi jo vähän mustua. Uunista olisi tullut paistamista varten puhtaampi jos ne olisi ottanut pois jo aiemmin, mutta koska ne kiikutetaan ulos halusin, että hiillos on jo vähän hiipumassa. 



Sitten vaan pitsat uuniin, paistetaan 3-4min ja avot! Ihan paras uudenvuoden aaton illallinen. Lisäksi koko torppa on ihanan lämmin. 




Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille!

Annika